Vuonna 1905 tapahtui yhtä ja toista. Turun Sanomat alkoi ilmestyä, perustettiin Valio ja Rotaryjärjestö, naapurimaamme Norja itsenäistyi ja Venäjä kävi Japanin kanssa kuuluisan Port Arthurin taistelun. Tästä taistelusta sai sitten tavalla ei toisella nimensä Turun kaupungin VIII kaupunginosakin.
Kahdeksannen kaupunginosan korttelissa 26 tontille 5 hyväksyttiin Turun työväen asunto-osakeyhtiö Kärjen yhtiöjärjestys marraskuun 5. päivänä vuonna 1904. Yhtiöjärjestyksen mukaan yhtiön toimialaksi määriteltiin ”Yhtiön tarkoitus on rakentaa työväelle sopivia huoneuksia Turun kaupungissa sekä vuokrata näitä etupäässä osakkeenomistajille ainoastaan talon ylläpitämiskuluja vastaavasta vuokrasta.” Osakepääoma oli 22 kpl 400 markan suuruisia osakkeita.
Perustava yhtiökokous pidettiin 17. helmikuuta 1905 Työväen asunto-osakeyhtiö Aron talon kivirakennuksessa. Kokous oli ”14 päivää ennen kiertokirjeen kautta todistettavalla tavalla kokoon kutsuttu.”
Kaupparekisteri-ilmoituksessa on mainittu ensimmäisen hallituksen ammattinimikkeet allekirjoitusten yhteydessä. Suontausta, O ja K Henriksson sekä Gustafsson olivat salvumiehiä eli hirsien käsittelijöitä. Lahti oli työnjohtaja, Löfstrand ulkotyömies tarkemmin muurari ja Nyman viilaaja. Paperissa viranpuolesta allekirjoituksena oleva nimi lienee venäläinen eikä siitä ole selvennystä. Rekisterimaksu on ollut 15 markkaa ja lunastus 2 mk. Kiinnekirjan mukaan taloyhtiö on ostanut tontin kaupungilta 28. huhtikuuta 4.500 markalla.
Piirustukset puisille Asuinrakennuksille No 1, 2 ja 3 sekä kiviselle Ulkohuoneelle No 4 on laatinut A Palmu. Piirustuksissa on kolme ruotsinkielistä katsastusmerkintää, Talo 1 Sairashuoneenkadun suuntainen 25.7, talo 3 Ratakadun viereinen 29.9. ja talo 2 osalta 17.10.1905.
Asuminen ja eläminen lienee sujunut, koska merkintöjä yhtiöstä ei löydy Maakunta-arkistostakaan. Talot lienevät säilyneet sodan pommituksissa. Vasta sota-ajan jälkeen on hallitukseen valittu naisia.
Yhtiön pitkäaikainen asukas Kerttu Lehtonen muistelee: Tulin 1936 ihan kakarana hoitamaan tädin huushollia. Sisälle tuli jo silloin juokseva kylmä vesi, jota sitten liedellä lämmitettiin. Tarpeille oli mentävä ulkorakennukseen. Taloyhtiöön rakennettiin sisävessat vuonna 1953.
Huoltorakennuksessa oli myös pesutupa, jossa oli isot sementtipaljut pyykinpesua varten. Pyykkivuoro oli kaksi päivää, toinen pesua ja toinen kuivatusta varten. Pyykin mankeloiminen oli raskasta. Lähin mankelihuone oli Koulukatu 20. Saunassa käytiin viikottain läheisissä yleisissä saunoissa. Rouva Lehtosen mielestä paras oli Korkeavuorenkatu 3 sijainnut Vuoksen sauna. Se oli iso ja puhdas.
Elämä oli rauhallista, poikkeuksena tietysti sota-aika. Ilmahälytysten tullessa juostiin suojaan Turun Munan taloon (Ratapihankadun ja Puistokadun kulma). Kun joskus oli vapaata, lähdettiin silloin mielellään polkupyöräretkelle Ruissalon Kansanpuistoon. Aurajoen Pekanpaanalla käytiin talvisin, vaikka luistimia ei ollutkaan. Viikonloppuisin Kerttu Lehtonen saattoi käydä kotona Koski Tl:ssä polkupyörällä.
Terttu Heikkilä (s. 1930) muistelee: Minä olin ainoa pihaiässä (alle 10 v) oleva tyttö. Yhtiö ei ollut lapsiystävällinen eikä edes eläinystävällinen. Jälkikasvu muuttui naapurin kakaroiksi heti pihalle tullessaan. Järjestyssääntöihin tulikin tavan takaa lisäyksiä: kotieläinten pito kielletty, vieraat pois pihalta, asuntojen vuokraaminen kielletty, polkupyörällä ajo kielletty, pallopelit kielletty, lumisota ja lumen kasaaminen rakentamista varten kielletty, muskreeta eli ruudun hyppääminen kielletty jne. Ruutuhyppelystä tuli pihalle rumia jälkiä. Lasten mielikuvituksella ei ole rajoja ja Terttu Heikkilä muistelee kuitenkin viettäneensä onnellisen lapsuuden.
Siihen aikaan pihoilla kiersi kaikenlaisia yrittäjiä. Oli viulunvinguttajaa ja haitarinsoittajaa. Terttukin päätti yrittää ja meni koivun juurelle pimputtamaan soitintaan. Järvisen täti tuli ja toi kolikon, mutta mamma haki jälkikasvunsa pois. Veitsiä saksia sliipataan, lauloi ukko, joka kantoi selässään rukin näköistä poljettavaa tahkoa. Lapset olivat pihalla apuna ja juoksuttivat asukkaiden välineitä teroitettavaksi ja taas takaisin.
Kerran vuodessa oli palotarkastus ja se oli juhlaa. Talon pumpattava paloruisku tuotiin pihalle ja lapsetkin saivat sitä kokeilla. Palomiehet pitivät ruokataukoaan Kärjen kohdalla ja silloin talon lapsetkin saivat naapuritalossa olevasta jäätelötehtaasta jätskiä. Vakioasiakkaina saatiin rikkonaisia keksitötteröitä ilmaiseksi pussiin ja irtojäätelöä omaan astiaan pikkukolikolla muutenkin.
Kerran kun juostiin natussii ja mukana oli naapuritalon poika, jonka murteessa alvari tarkoitti koko ajan. Leikin tiimellyksessä hän huusi ”kui sä alvari mun peräs juokset” ja Alvar-setä luuli pojan tarkoittavan itseään. Asia kyllä sitten sovittiin.
Joskus soi pirunviulu. Tällä kostettiin vainoaville ihmisille, jotka ylleesnä olivat naisia. Nuppineula kiivettiin painamaan ikkunalasin ja kitin väliin ja siihen solmittiin rulla- tai karhulankaa ja sitten piiloon hankaamaan lankaa hartsin palasella. Vihlovat soinnut välittyivät sisätiloihin.
Yhdistetty trapetsitaide ja vuorikiipeily jättivät Terttu Heikkilälle kammon korkeisiin paikkoihin. Lankkuaidan ylimmän poikittaislankun päällä piti kävellä ilman tukea. Tiilirakennuksen katolle oli kiivettävä huusin päädystä. Sitten harjaa pitkin pyykkituvan päähän, sieltä laskeuduttiin reunalle ja käsien varassa pudottauduttiin santakopin katolle. Kukaan ei kuollut, mutta vanhemmat olisivat kieltäneet leikin, jos olisivat tienneet.
Enqvistin tädille hiukan hymyiltiin kun hän lähti ulos kauhtuneessa ulsterissa ja kengät lintalla, baskeri päässä. Sanottiin, että jaaha puut on loppu. Pian tulikin kaupungin auto ja toi klapikuorman. Kun puut olivat alustassa, niin täti lähti hienona ulos. Hänellä oli silloin plyymihattu, korkokengät ja napsauslaukku.
Lähin kauppa oli Pohjavuoren talossa, Sairashuoneenkatu 24. Siinä oli toisessa päässä maito ja tuoretuotteet ja toisessa päässä siirtomaatavarat. Sauna oli Ratakatu 12. Siinä saunassa oli miehille ja naisille omat puolet. Määräpäivinä oli perhesauna. Mankeli on Saarennon talossa, Puutarhakadun ja Heikkilänkadun kulmassa (Puutarhakatu 32). Toinen mankeli oli Puistokatu 16 kellarissa.
Taloyhtiö vietti 100-vuotisjuhliaan ja työryhmä Anssi Junnila, Nina Vuorela ja Mia Vuorinen laativat historiikin yhtiöstä.