Tyväen Asunto-Osakeyhtiö Tiera

Työväen Asunto-osakeyhtiö Tiera, Puutarhakatu 29

Sain Portsa ry:n haltuun As Oy Tierasta laaditun historian. Se käsittelee vuosia 1899-1930. Vanhoja pöytäkirjoja ja muuta yhtiön arkistoa on tutkinut Matti Vuori, joka niiden perusteella on kirjoittanut historiikin.

Ensimmäinen pöytäkirja on laadittu 10. joulukuuta 1899. Tätä ennen oli jo toiminut valittu komitea sääntöjä laatimaan ja se oli saanut työnsä valmiiksi. Yhtiön nimenä oli tuolloin As Oy Rauha. Vasta tämän jälkeen aloitettiin tontin etsintä  talojen rakentamista varten. Rauhankadun ja Sairashuoneenkadun kulmauksessa oleva tontti osoittautui liian kalliiksi ja seuraavaksi valittiin Korkeavuorenkadun ja Puutarhakadun kulmatontti. Tähän yhtiön rakennukset sitten rakennettiinkin.

Maaliskuussa 1900 tuli Helsingistä tieto, että Rauha niminen yhtiö on jo olemassa ja siksi pitää valita uusi nimi. Useampiakin nimiä ehdotettiin, mutta lopuksi päädyttiin Tieraan, koska arveltiin ettei sellaista ennestään ole. Yhtiön viralliseksi nimeksi tuli Työväen Asunto-osakeyhtiö Tiera.

Keisarillinen senaatti vahvisti yhtiön säännöt ja sen jälkeen ryhdyttiin toimittamaan vaalia henkilövalintoja varten. Isännöitsijäksi tuli työnjohtaja J Stenholm ja johtokuntaan vankivartija S Stenroos, tehtaan työmies K Saarinen, vankivartija K G Rissanen, vaskiseppä O Laaksonen, työnvalvoja F W Kiskonen ja työmies J Laaksonen. Varajäseniksi valittiin puusepät G A Lehtinen ja O Lindroth.

Lainan hakemisista ja saamisista on pöytäkirjoissa useita merkintöjä. Haettiin mm. Suomen Kirkollisviraston leskein ja orpoin kassan lainaa 30.000 Suomen markkaa. Suomen valtion varoista anottiin kuoletuslainaa 90.000 markkaa, sopivien ja terveellisten asuntojen rakentamista varten työmiesperheille. Käyrän kasvatuslaitoksen rahastosta haettiin 60.000 mk. Hänen Keisarillinen Majesteettinsa Suomen Senaatti hylkäsi valtion kuoletuslainan, koska kaikkia yhtiössä olevia osakkeidenomistajia ei voida lukea työmiehiksi. Helmikuussa 1902 selvisi, ettei viilaaja Tengström olekaan suoranainen työmies, vaan valtion palkkaa nauttiva koneenkäyttäjä. Hän päätti luopua osakkeistaan veljensä tehtaantyömies Hjalmar Tengströmin hyväksi, jos yhtiö tarpeelliseksi katsoo. Se mitä lainoja rakentamista varten nostettiin ja paljonko, jäi minulle hieman epäselväksi.

Kokouksessa 12. marraskuuta 1900 hyväksyttiin urakkasopimus. Siitä on kirjattu seuraavanlainen teksti pöytäkirjaan 3§ Luettiin urakkasopimus ja hyväksyttiin seuraavassa järjestyksessä, 1-2-3 ja 4 hyväksyttiin semmoisenaan. 5. Momentti muutettiin siten, että katon jalkarännin koukut on tehtävä ¾ ” leveistä ja ¼ ” vahvoja ja kalvanoitava. 6. Momentti, että rossilattiat on naulattava 4 ” rässätyillä rautanauloilla, 7-8-9-10-11 ja 12 momentti hyväksyttiin muuttamatta. 13. Momentti muutettiin siten, että muurit on varustettava niklatuilla venttiileillä ja nokiluukuilla. momentit 14-23 hyväksyttiin muuttamatta. Tässä kokouksessa kaikki osakkaat olivat mukana. Usein on pöytäkirjassa mainittu poissaolevaksi ilman syytä joitakin henkilöitä. Yhtiökokoukset ovat entisaikaan käsitelleet huomattavasti laajempia asia alueita kuin nykyään.

Urakkahinta oli 85 tuhatta mk, jolla rakennusmestari A A Koski sai talonrakennustyön tehtäväkseen. Talojen tuli olla asuttavassa kunnossa kesäkuun 1. päivänä 1901. Urakka kuitenkin pitkittyi ja seuraavaksi määräpäiväksi tuli 1. elokuuta. Sekään ei vielä riittänyt, vaan asia siirtyi syksyyn.

Urakoitsijan katsottiin käyttäneen ala-arvoisia rakennusaineita työssään  ja siksi kutsuttiin kaupungin arkkitehti Kajanus asiaa tarkastamaan. Myöhemmin valittiin työnvalvojaksi muurari Helin. Muurarin palkkio oli 4 mk päivältä. Hän lupautui käymään työmaalla 2-3 kertaa päivässä ja valvomaan työn valmistumista kaikissa kohdin. Hän ei kuitenkaan voinutkaan ottaa työtä vastaan.

Myöhemmin erässä kokouksessa Herra Pietiäinen huomautti, että hänellä oleva asunto on epäkäytännöllinen, koska ei kamarin muuri vie sauhua, kellari on ilman ilmanvaihto reikää ja porstuassa oleva konttoori laitettu ala-arvoisista laudoista y.m. Selvisi, että samanlaisia vikoja oli muillakin. Vikoja kirjattiin tarkastuskomitean toimesta. Ylimääräinen yhtiökokous päätti, ettei urakoitsijalta vaadita korjauksia, koska hän sanoo hävinneensä taloa rakentaessaan ja siksi yhtiö antaa asiat olla hyväntahtoisesti sinään, jos rakennusmestari Koski rakentaa rautaiset raput pesutuvan eteisestä vintille. Osakkaat olivat tuskastuneita odottaessaan rakennusten valmistumista ja siksi halusivat päästä mitä pikimmin täydelliseen ja selvään eroon rakentajasta.

Asunnot myytiin huutokaupalla, kuitenkin ensin suoritettiin suhteellinen arvioiminen. Arpomalla suoritettiin myös vessakoppien käyttäjät. Omaa pikkukamaria ei riittänyt kaikille ja siksi piti kahden asunnon käyttää samaa koppia. Siivousvuoro oli kuukauden kerrallaan.

Regress valitti likavesien kaatamisesta pihalle ja se valuu heidän puolellensa. Tällainen on ikävä ja häpeä talolle ja jokainen muistuttakoon kotona, ettei tällaista tehdä. Hevosille, jotka luvattomasti saapuvat taloyhtiön pihalle, ei löydy tarkoituksen mukaista paikkaa. Siksi jokaisen, jolla hevosia käy on ajettava hevoset oman rappunsa eteen eivätkä saa toisten rauhaa häiritä. Roskat jokainen asianosainen korjaa. Maitokauppiaille ei asiasta saanut muistuttaa, etteivät lakkaa tulemasta.

Taloyhtiön pesutupa, leivintupa, ruumishuone, likakaivo aiheuttivat monenlaisia tekstejä pöytäkirjoihin. 1918 marraskuussa pykälässä 11  likakaivon puhdistusta oli ehdotettu asetettavaksi viikkovuorolle osakkaille. Keskustelussa oltiin sitä myötä ja vastaan. Päätökseksi tuli, että nyt aletaan yhtiössämme totuttaa Mestarin käskyä ja jokainen tekee velvollisuutensa siilin puhtaana pitämisessä siten, että vie kaataissaan likaveden siiliin aina roskat ruumaan. Joka ei sitä tapaa noudata ja neuvo asukkaitaan noudattamaan tulee menettelyllään hidastuttamaan rauhanvaltakunnan tuloa ja onnistumista. Seuraavassa kokouksessa tullaan rikkojat tuomitsemaan omantunnon tuomioilla rauhattomiksi. Siilin siivousvuoro oli niilläkin, joilla hieman myöhemmin oli oma viemäri asunnossaan!

Kesäkuussa 1923 osakas Ellilä tiedusteli, josko hän ja muutama muu saa laittaa asuntoonsa likajohdon. Lokakuun kokouksessa kerrottiin kuitenkin vesijohdon ja viemärin rakentamisesta, johon kaikki halukkaat saavat ottaa osaa. Piirustuksetkin oli hankittu ei kuitenkaan yhtiön toimesta. Myöhemmin yhtiökin tuli mukaan asiaan ja vesi sekä viemäri tuli jokaiseen asuntoon. Vesijohdot eristettiin voilokilla, kankaalla, sanomalehdillä ja lautasuojuksilla. Osakkaiden toivottiin antavan työhön vanhoja mattoja, säkkejä ja lehtiä.

Sähkövalon sai jokainen osakas ottaa omalla kustannuksellaan, näin päätettiin kesäkuussa 1918. Heinäkuussa pidetyssä kokouksessa kuitenkin yhtiö päätti laittaa sähköt.

Kovasti on vesi, viemäri ja sähkö puhuttanut osakkaita. Niitä on aluksi vastustettu kovasti. Ajatella, nykypäivän ihminen ei tule ilman niitä toimeen. Niin se maailma muuttuu. Onnea satavuotiaalle!

 Alkuperäisestä historiikista poiminut tärkeimpiä ja hauskimpia paloja Raili Pajula.