Turun Työväen Asunto-Osakeyhtiö Ranta

Sata vuotta rantaelämää

Turun työväen asunto-osakeyhtiö Ranta 1906-2006

Työväen asunto-osakeyhtiö Rannan yhtiösopimus laadittiin toukokuussa 1905 salvumies Henrikssonin johdolla ja sen allekirjoitti 30 miestä, jotka kaikki olivat turkulaisia. Puolet miehistä oli ammatiltaan salvumiehiä, loput olivat tehtaan työläisiä ja muita työmiehiä. Ensimmäiset kokoukset pidettiin naapuriyhtiö Kärjen kaluputkassa.

Rakennusprojekti käynnistyi syksyllä 1905 rakentamalla ensin omalle tontille kaluputka, jossa voitiin pitää kokouksia ja säilyttää työkaluja. Koska elettiin levottomia aikoja, yksi osakkaista otti tehtäväkseen yövahdin tehtävät, hän asusteli kaluputkassa ja ”pitäisi kaikki pyhät myös”. Yleislakkoaikana pelättiin hankaluuksia.

Tontti oli valittu huolellisesti kahdeksannen kaupunginosan kuudennesta kolmatta korttelista ja oli pinta-alaltaan 3628,85 neliömetriä. Tontilla oli kiviä ja kalliota ja ainakin yhtä naapuria kiinnosti tontilla olevat kivet siinä määrin, ettei hän pystynyt pitämään niistä sormiaan erossa. Asiaa käsiteltiin ensimmäisissä kokouksissa. Saako naapuri sillä tavalla rääppiä meidän tonttiamme ja ryövätä kiviä omiin tarkoituksiinsa? Siitä piti tehdä loppu, ja tehtiinkin.

Jo valmistuneista naapuriyhtiöstä otettiin suunnitteluvaiheessa mallia ja todettiin tärkeäksi, että ruumishuoneesta rakennettaisiin jo heti kättelyssä isompi kuin naapurissamme Kärki-yhtiössä.

Taloyhtiömme piirustukset ovat peräisin Frans Robert Lundströmin kynästä, hän oli rakennusmestari ja on suunnitellut useita muitakin portsalaistaloja.

Kun ottaa huomioon tuon ajan palkkatason, salvumiehen tuntipalkka oli 35 penniä, ja sen, että kustannusarvion mukaan rakentaminen tuli maksamaan 215 markkaa huonetta kohti, on ymmärrettävää, että rahan hankkiminen oli taloyhtiölle ongelma alusta asti. Takaajia haalittiin mistä vain kiinni saatiin, ja kun joku viimein suostui, häntä käytiin taloyhtiön hallinnon voimin erikseen kiittelemässä kukkalähetysten kera. Mutta oli hankalaa, että takaajat tuppasivat kuolemaan tai menemään konkurssiin kesken kaiken, niin että rakentamisen rahoituksen järjestely oli kroonista puuhaa. Sen lisäksi tavarantoimittajat pyrkivät jatkuvasti toimittamaan yhtiölle mädäntyneitä hirsiä ja lautoja ja työmiehet lintsasivat minkä ehtivät. Mutta tarmokas Henriksson piti ohjaksia tiukalla ja talot nousivat tontille sovitussa aikataulussa. Harjakannu annettiin maaliskuun 24. päivänä 1906, silloin tarjottiin ”leipä ja kaffia ja pullo limonatia joka henkelle kun on yhtiössä töissä.”

Kesäkuussa taloihin alettiin muuttaa asumaan. Kaikenlaista säätämistä riitti. Muurit eivät välttämättä vetäneet, päädyistä ja piipunjuurista satoi sisään, naapurit olivat vesijohdon kimpussa ja varastivat taloyhtiöltä vettä öisin.

Taloyhtiön perustaminen oli miesten juttu. Naisia ei myöhemminkään juuri näy yhtiön johtotehtävissä. Pöytäkirjojen perusteella vaikuttaa siltä, että pesutuvan ympärillä on ajoittanut käynyt kuhina kun naisväellä on ollut erimielisyyksiä, mutta asioita ei ole tuotu yhtiökokouksiin asti käsiteltäväksi, vaan naisten on annettu sumplia ongelmansa keskenään.

Historian myllerrykset näkyvät taloyhtiön elämässä välillä enemmän, välillä vähemmän. Ensimmäinen maailmansota aiheutti asukkaille taloudellisia ongelmia ja joidenkin vuokrarästit kertyivät kohtuuttomiksi, mutta kansalaissota näyttää menneen ohi ilman traumoja. Vuoden 1918 syksyllä vedettiin taloon sähköt. Toinen maailmansota sitten jälleen aiheutti enemmän vaikeuksia. Pommituksessa meni suuri määrä ikkunoita säpäleiksi, vaikkei pommi aivan viereen pudonnutkaan. Turun Munaa käytettiin pommisuojana.

Sodan jälkeen elettiin säästäväisesti ja säästäväisyysvaihde jäi vähän päälle useaksi vuosikymmeneksi, tosin viisikymmentä luvulla sentään siirryttiin sisävessoihin. Vesijohdot oli valtaisan riidan ja kaksintaistelun jälkeen saatu vedettyä jo aikaisemmin 1920 luvun lopulla. Sisävessat tuottivatkin sitten lukuisia ikäviä yllätyksiä ja loputtomasti rahanmenoa taloyhtiölle, sillä niiden käyttäminen ei ollut lainkaan niin helppoa, kuin me nykyään kuvittelemme. Ellet usko, niin lue lisää Rannan juhlakirjasta. Sata vuotta rantaelämää on saatavissa Föripuodista ja Portsan OloHuoneesta

Kirsti Ellilä